Hetkeksi relaa...

Huh, ihan poikki vieläkin viime viikosta, minä siis, Miilu oli ihan iskussa jo eilen, mut sehän nyt tietenkin nukkui kotona koko mun työpäivän ajan.

Tän vuoden yhdeksi tavoitteeksi vois myös kirjata sen, että oppisin kirjoittamaan vähän tiivistetymmät kisaraportit ;) Huomas, että kunnon puheripuli iski sunnuntaina väsyneenä kun luin seuraavana päivänä omaa tekstiäni sunnuntailta. Oh well, ei se niin vakavaa ole, ne lukee jotka jaksaa.

Me ollaan nyt vaan otettu rennosti pari päivää, tehty vain kotitokoja. Harmillisesti oli pakko jättää tänään agilityt vielä väliin, koska oon ollut aamuisin ihan tuskaisen väsynyt ja tiistain ageista oon kotona yleensä vasta n. klo 23 ja nukkumassa puol yhden maissa ja herätys klo 5.25...Kunnon lepakkovuoro, harmi koska tykkään Annen treeneistä tosi paljon mutta nyt on pakko saada nukuttua, vanha mikä vanha :P


Kahdet karsintakokeet nyt takana. Miilun kanssa ollaan oltu nyt about 4kk:tta EVL:ssa ja 7 koetta käytynä joista kahdet olivat haastavat ja tiukat karsinnat, arvostelultaan erityisesti, mutta myös olosuhteiltaan ja vaikeusasteeltaan. Tuntuu että ois ihana mennä nyt kyläkisoihin hakemaan terapeuttista koetta eli niin että koe kestäis about 2h ja liikejärkkä ois ihanan tavallinen ruudusta poikki tyyliin :)
Kuopion karsinta kyllä vielä houkuttelee, etenkin kun olen siinä nurkilla hiihtoloman vietossa jokatapauksessa.. joten ehkäpä sinne vielä ja sitten vähän taukoa.

Nyt kun laittoi tuon ajan tuohon, 4kuukautta, ja 7 koetta niin tulee vielä konkreettisemmin ymmärrettyä se miten valtavasti me ollaan Miilun kanssa edistytty hurjan lyhyessä ajassa, vaikka se viime sunnuntain koe ei ihan nappiin mennyt niin on nää neljä kuukautta kyl ollut hienoa aikaa, treenit on toimineet ja välillä ei niinkään, liikkeitä on hajonnut mutta myös on saatu korjattua, kokonaisuutta on saatu kasaan ja suunta on hyvä, kyllä se tästä :)
Ja toko tietty nyt on heiluriliikettä, suunta ei voi olla koko ajan ylöspäin vaan välillä tulee notkahduksia, liikkeitä hajoaa, pikku detailit ei hioudukaan kuntoon tms. Sitä se on, koira ei oo kone vaan rakas elämänkumppani jonka kanssa tekee yhdessä juttuja jota kutsutaan treeniksi ja kokeet mittaa sitä treenin onnistumista ja tekee treenille selkeemmät tavoitteet ja kokeet on kivoja :). Ja epäonnistuminen nyt vaan kuuluu siihen myös, lajiin kuin lajiin, ei sitä voi pelätä ja pakko se on hyväksyä. Tottakai se kirvelee, mutta sitten matka jatkuu ja treenit jatkuu.
*voittajat eivät ikinä luovuta ja luovuttajat eivät ikinä voita*.

Kotitokoissa:
* Kaukoja, pitää pohtia miten etenee tässä nyt. Kisamainen suoritus on kovin erilainen vielä verrattuna treeniversioon joten pohdittavaa riittää.
* stoppeja läheltä, vahvistetaan seisomaan stoppia+maahan menoa läheltä ja katsotaan sitten miten vaikuttaa kokonaisuuteen.
* Sivulletuloja, askelsiirtymiä, seuruun peruasentojumppaa jossa palkat nopeasta istumisesta: näissä spessu-herkku (kanakuutio) erityisesti käytössä, toimii hyvin :)