Paluu pellolle

Piipahdus Turun seuduilla sekä Miilu pääsi samalla reissulla käymään lampailla, kiitos seuralaisille ja iso kiitos neuvoista! :-)

Ekat lammastelut nyt viime elokuun jälkeen, kivaa mutta vaikeetahan se edelleen on :).
Nyt tauon jälkeen näki itsekin meidän touhun selkeämmin ja sen, että miten paljon Miilu hakee tukea multa ja pitää kontaktia minuun ja itseluottamusta lisää pitäisi saada. Tuttuja asioita eli ei mitään ylläriä tässä, mutta tauon jälkeen näkee asiat vielä paremmin kuin silloin kun treenaa joka viikko.
Eka kieppi tuntui tosi hankalalta, lähetin Miilua taakse ihan ok, mutta tuijotti enimmäkseen vain mua, tokasta kiepistä eteenpäin alkoi taas sujumaan paremmin. Kyl siellä ne palikat on ja vähän osaa jo jotain, mutta paljon on tehtävää vielä.

Nyt Miilu tukeutuu minuun niin kovin ja multa tuleva käskytys vaan vahvistaa sitä lisää, vaikka se ei olisikaan kuin suuntia ja stoppeja, joten voisi nyt ottaa keväällä treeniin sen että vaan kannustan ja kehun ilman käskytyksiä. Suunnathan se osaa ja stopit sekä ajo-käskyt, joten nyt ei haittaa jos siirtää treenin painotuksen vaan sinne itseluottamuksen ja henkisen kasvun osastolle :). Eri treenissä toki sitten flänkkejä ja stoppeja, mutta isompi painotus nyt tuossa toisessa treenissä.

Treeniin ideat: Miilun itseluottamusta lisää eli saa mennä lampailla ilman käskytyksiä, mieluusti ajoa ehkä enempi, koska nyt tykkäisi enempi stoppailla lampaita. Hyvä jos saisi kokeneen koiran siihen pariksi peesaamaan taustalle. Ikäänkuin pentutreeniähän tää on.
Sitten erikseen ns. kello-treeni eli flänkkiä ja stoppia eri kohtiin.

noin vuosi sitten paimennettiin vähän eri säässä :D

Muita kuulumisia, Kerttu-mummu on saanut jossain lohkaistua etuhampaansa (taas, vuos sitten viimeksi sama homma..) ja Epun hammas-kontrolli lähestyy, joten possu-staffit menee ensi viikolla  eläinlääkärille, toinen toimenpiteeseen ja toinen röntgenkuviin (ja tod.näk kulmurin poisto) :P Staffien hampaat, ne lystikkäitä on, jepjep.